En se minä ollut!

Yhtenä aamuna ihmettelin, miksi neidillä on aivan violetit tassut. Syykin selvisi tovin kuluttua. Uudeksi lempipuuhaksi on muodostunut keskikerroksen pääoven edessä olevan fuksianvärisen maton rapsuttelu ja kuopsuttelu. Todisteet ovat aika vahvat, joten tässä ei auta "en se minä ollut"-ilmeet.

Uudet matot - saa oksentaa

Hankintalistalla on ollut jo pitkään uusi matto olkkariin. Haaveilin suuresta matosta, johon olisin voinut jopa hieman sijoittaa. Valkoinen kenties. Sitten taas palattiin todellisuuteen. Koiraherran sairastelun alettua, muistui mieleen, miksi koiraperheessä ei kannata olla kalliita mattoja. Varsinkin karvalankamatolta on mukava koiran oksennusta siivota.

Mattohaaveet siis vaihtuivat johonkin edulliseen ja käytännölliseen. Hobby Hallin alesta löysin Elsa-puuvillamaton hintaan 26,90€. Tilasin mattoja kaksi ja asetin ne vierekkäin. Eipä siis harmita niin kamalasti vaikka tähän koiralta oksennus tulisi tai neitikoira päättäisi tehdä mielenosoituspissat matolle. Moneen kertaan olenkin jo kiitellyt itseäni etten ostanut himoitsemaani puolentoistatonnin mattoa Poshin huoparuusukemattoa. Olisi ehkä hieman potuttanut, kun siitä olisi ensimmäisiä oksennuksia siivoillut.

Hei - kyllä mä sen ison valkoisen maton olisin halunnut, mutta välillä pitää taipua käytännöllisyyteen ja ottaa järki pieneen sievään käteen. Ja olenhan mä itsekin kamala suttupytty :)

 

Reality bites

Lämpimät ystävänpäivätoivotukset kaikille! Useampi päivä blogihiljaisuutta on tullut vietettyä. Syy ei ole kovin mukava. Vanhimmalla koirallani todettiin viime viikolla sokeritauti. Sisustus- ja blogiasiat eivät ole olleet aivan prioriteettilistan kärjessä. Nyt yritetään saada insuliinilla tilannetta hallintaan, mutta elon viimeisiä hetkiähän tässä vääjäämättä vanhan koiran kanssa eletään.

Elo onkin ollut hieman erilaista niin käytännössä kuin ajatuksissa. Jos ei oteta huomioon varsinaista koiran hoitoa niin muitakin muutoksia on ainakin väliaikaisesti pitänyt tehdä. Insuliiniannostusta ei ole vielä saatu kohdallaan ja siksi myös pissahätä on yllättänyt muuten sisäsiistin pojan erityisesti yöllä. Muutamasta yöstä viisastuneena, nyt herätyskello soi  myös yöllä, jotta poika pääsee käymään pihalla pissalla. Saldona on jo tosin 3 pilalle mennyttä mattoa ja kahdet pissityt verhot. Lattialle ulottuvissa verhoissa on yksi haitta puoli - jos pissilammikko tulee liian lähelle, niin verhot imevät pissan itseensä. Toisaalta kiva, että tätä ilmiötä ei ole esimerkiksi tarvinnut todistaa villeinä opiskeluvuosina jossakin kotibileissä, jossa joku "herrasmies" unohtaa vessan sijainnin :)

Näin meillä siis nyt: Sängyssä ei ole enää helmalakanaa, koska siihenkin pissattiin; makkarin matot menivät jo pilalle, joten ne eivät ole enää lattialla; verhot on rullattu ylös, jottei mahdollinen pissilammikko imeytyisi niihin; ja sanomalehdetkin kuuluvat vakiovarustukseen, vaikkei sitä pisua kuitenkaan tuohon kohtaan tehdä.

Onko jollakin teistä koiraa, jolla on sokeritauti? Onko antaa hyviä vinkkejä hoitoon?

Huomenna olisi tulossa vieraita ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. Jospa sitä isoimmat sotkut jaksaisi illalla siivota.

 

Pikkasen fiksumpaa

Sen verran monta kertaa koirien muoviset kulhot ovat kaatuneet koiruuuksien innostunessa omassa "huoneessaan", kun tulen kotiin, että päätin hankkia karvakamuille uudet kulhot. Lisäksi vanhat kupit olivat niin järkyttävän rumat, että näitä katseleekin mieluummin. Hyvin on naksut maistunut näistä Ikean Smarta kulhoista.

Neidille

 Herralle

Koirien mielestä ainoa  huono puoli on, että näissä entistä kuppeja  kapeammissa kupeissa ei voi tehdä niin hyvin naksujen valkkailua ja "onkimista". Nyt täytyy jo nostella ne ei-halutut naksut lattialle, jotta löytyy ne herkuimmat.

Kuulumia kahden koiran perheestä

Meidän perhe on nykyään kahden koiran perhe, kolmen sijaan.  Lauman vanhin lähti kirmaamaan pilvenhattaroille reilu kuukausi sitten. Sydämen vajaatoiminta oli jo niin pitkällä, että sydän täytti lähes puolet vatsaontelosta. Tämän vuoksi sitten hengittäminen kävi hankalaksi. Niinpä oli aikaa lähteä viimeiselle matkalle.

Eilen oli yksi esimerkki, että elämä on erilaista vain kahden otuksen kanssa. Nuorta neitiä piti viedä eläinlääkäriin ja jätin sitten poitsun yksin kotiin. Öööh - tajusin vasta matkalla, että eihän se ole ollut yksin kotona 10 vuoteen. Aina on jompi kumpi tytöistä ollut hänen seuranaan. Tästä lähtien ne taitaakin kulkea pakettina, mihin sitten ikinä mennäänkään. No tällaista jälkeä siitä tuli.

Karmia oli raavittu siihen malliin, että entiseksi voisi luokitella. Tuo oikeanpuoleisen kuvan "putu" on syntynyt raapimisesta.

Neitiläisellä on taas valeraskas ja maitorauhasten tulehdus. Edellinen taisi olla tammi-helmikuussa. Jos lääkitys valeraskauteen ei vie tulehdusta pois, sitten taas antibiootteja popsimaan.

Vanhin neiti on elämässä mukana tietenkin ajatuksissa, mutta myös pienessä uurnassaan. 13 vuotta yhteistä matkaa kuljettiin -iloissa ja suruissa. Vielä en ole keksinyt oikeaa paikkaa tuolle uurnalle, mutta eiköhän se paikka jossakin vaiheessa löydy.



Koirankynnen leikkaaja

Neiti luuli, että kömpimällä kodinhoitohuoneen kaapistojen alle, voisi välttää kynsienleikkuuoperaation. Vedin kuitenkin pidemmän korren. Väärin luultu :)

Samainen neiti väsyneenä takapenkkiläisenä remppapäivän jälkeen. Menomatkat yleensä hötkytään intopiukeena, tulomatkat sitten jo malttaa nukkua.

Koiransänkyjen uudet vaatteet

Ainoat koiransängyt, jotka meillä ovat käytössä kestäneet ovat Yapin sängyt. Muut ovat rikottu ja pureskeltu hyvinkin nopeasti. Omistaja sekä koirat ovat tykänneet :D Ainoa problematiikka on ollut sängyn pesu: Vaikka sängyt ovat vesipestäviä, on pehmustettujen kappaleiden pesu hieman haastavaa.

Siispä löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - helposti pestävät päälliset ovat nyt myös sitten enemmän sisustukseen sopivamman väriset. Päälliset teetin ompelijalla (kun ei vieläkään ole sitä ompelukonetta) verhoilukankaasta, jonka voi pestä 60-asteessa.

Hyvin maistui unet uusituissakin sängyissä.

Vaaleanpunaista ja pinttynyttä likaa...



... harmaata ja helposti pestävää!



Leluja koirien leikkeihin

Pieni vinkki koiranomistajille:

Meillä on aina pehmolelut kuuluneet koirien suosikkeihin. Juurikaan muut lelut eivät jaksa kiinnostaa. Olen joutunut totemaaan, että lemmikkiosastolta ostetuilta leluilta raajat ovat irti yleensä jo päivässä parissa, pahimmillaan jo saman iltana. Se ärsyttävin osa revittyjä leluja ei ole niiden palasien siivoaminen vaan se, että noi hölmöläiset syö niitä paloja, kun silmä välttää. Ja sitten luonnollisestikin siivotaan tovin päästä oksennuksia, yleensä juurikin valkoisilta karvalankamatoilta.

Yksi lelu on kuitenkin ollut ylitse muiden kestävyydeltään: Ikeasta ostettu haukku. Lelu on ollut käytössä jo useamman kuukauden, eikä siitä ole tainnut irrota vielä mitään. Taidankin siis seuraavan kerran mennä koiranleluostoksille Ikean lasten osastolle.

Koiramaista vaalivalvojaista

Kuten kuvasta huomaa, Millaa ei eiliset vaalit paljon jännittänyt. Parhaiten vaalivalvojaisia sai seurattua nokka työnnettynä peiton alle piiloon. Ei kauheasti kiinnostanut tuleva presidentti :)

Tomaatteja popsimassa

Itse jätin omien tomaattien syönnin kun kelit viileni, sillä eivät ne tomaatit enää niin makoisia sitten olleet. Tomaateille tosin taisi löytyä toiset popsijat. Hyvin näytti maistuvan!

Fuksianvärisen kankaan epätoivoista metsästystä

Kadonnut: Fuksianvärinen kangas tekstuurikudonnalla! Apuva!

Olen epätoivoisesti yrittänyt metsästää fuksianväristä kangasta olohuoneen sohvaa varten. Koluttu on jo Eurokangas, kangastukku, netin syöverit jne. Vaikeaa on. En ole vieläkään oikeanlaista kangasta löytänyt.

En haluaisi, että kangas olisi "yksivärinen", vaan siinä saisi olla vaihtelua esimerkiksi kudonnan kautta. 

Autapa siis toki, jos tiedät jostakin sopivaa kangasta löytyvän. Tässä muutama ideakuva etsimästäni:

Moltexin koristetyynyissä on juuri sellaista kangasta kuin haluaisin.

Huomatkaa Millan hieno poseeraus :)

Koristetyynyt hieman kauempaa kuvattuna vanhalla talolla.





Eijffingerin Uni Royal -tapetissa on toivomaani tyyliä. Senkin jo tarkistin, ettei Eijffingerin kangasmallistossa ole tähän tapettiin sopivaa kangasta, höh. Kuva lainattu

Nekalan Löytöliiteristä - 50% ja koirat esittelyssä

Mainitsin aikaisemmin tällä viikolla Nekalan Löytäliiterin heinäkuun jokavuotisesta alesta ja ajattelin laittaa pari kuvaa ostoksista. Tampereella sijaitsevassa Nekalan Löytöliiterissä on joka vuosi heinäkuussa isot alet, joissa melkein kaikki sisustustuotteet ovat -50%. Nekalan Löytäliiteri on suuren maahantuojan yksi kaupoista. Näitä tavaroita olen nähnyt muun muassa Tokmanneilla, Hong Kong-myymälöissä ja Minimaneissa ympäri maata. Jos siis heinäkuussa on liikkeellä Tampereella, kannattaa tuonne aleen piipahtaa. Yleensä sieltä jää väkisinkin jotain käsiin, jopa tahtomattaan.

Tässä muutamia ostoksiani tältä kesältä. Samalla esittelen koirani, sillä nämä perheenjäsenet tuppaavat kuviin jo melkein väkisinkin.

Tätä isoa peiliähän jo himoitsin aikaisemmin keväällä. Olin nähnyt peilin Hong Kongissa. Pari viikkoa takaperin ajattelin, että nyt menen sen sitten sieltä Hong Kongista hakemaan. Huomasin peilissä maahantuojan tarran ja tajusin, että nythän on löytöliiterin alet käynnissä.  Ja löytöliiteristä tämä jättipeili lähti mukaan -50% alennuksella noin 50 eurolla. Loistava vaatehuoneeseen!

Milla esittelee ostamiani koristetyynyjä ja harmaata kudottua torkkupeittoa. Alunperin en ollut ajatellut noita harmaita ruusutyynyjä olkkariin, mutta ne sopii itseasiassa aika hyvin mun ruusuverhoihin. Violetit tyynyt ostin somistuksia varten, en siis itselleni, mutta onpahan nyt sitten lainassa tovin ennen kuin saan omat tavarat sisään. Tyynyt olivat noin 5 euroa kappale, torkkupeitto muistaakseni 15 euroa.

Milla on vanhin koirani, 12v villakoira. Millan mielestäni on kiva möngertää peittojen ja tyynyjen välissä, kuten kuvasta huomaatte. Lisäksi lempparijuttuja on vinkupallo, rapsutus, porkkana, kaikki makeat herkut (jos siis niitä saisi), laiskottelu ja pitkään nukkuminen.

Aki on 9-vuotias villakoira, joka tuli minulle mummoltani noin vuoden vanhana kun mummoni sairastui ja joutui sairaalaan. Aki innostuu eniten mamista (Akille maailman tärkein asia), ruuasta, popcorneista ja ulkona nuuhkimisesta. Aki on löytänyt uudella talolla omaksi paikakseen keskikerroksen vessan maton. Tässä salakuva Akista uudessa lempparipaikassaan olkkarin ikkunan läpi otettuna.

Riepu on perheen juniori, myös "henkisesti". 8-vuotias Riepu on Akin ja Millan vauva. Riepu muistuttaa rakenteeltaan eniten villakoiraa. Riepu on se perheen hyppijä, pomppija, riehuja, eniten vahdittava. Lisäksi kaikki herkut suolaisista makeisiin kelpaisi. Riepu pelkää erityisesti pikkuveljeni Lätsä-kissaa, joka terrorisoi aina porukoilla koiria.  Riepun hittipaikat on viime aikoina ollut kaikki "alla"-paikat, esimerkiksi sohvapöydän ja sohvan alla.